I'm fine

Näinä päivinä, kun ulkona tajuaa, että aurinko lämmittää sittenkin, ja että asfaltin on mahdollista olla kuiva, näinä päivinä jaksan jaksaa.

Olen ollut se ihminen, jolla ei ikinä ole mikään hyvin, se ihminen joka aina voivottelee, muttei tee hyvinvointinsa eteen mitään. Inhottavaa, mutta voivoi.

Keskellä synkintä bluesia kämppis sivaltaa, että masennun ihan liian helposti. "Sun asiat on loppupeleissä aika hyvin."

Miksi se loukkasi?

Olisin halunnut unohtaa koko lauseen, mutten voinut. Asiani ovat loppupeleissä aika hyvin. Itse asiassa vielä paremmin, aivan todella hyvin! Olen itse tämä draamanhakuinen, yleisen alavireinen pikku prinsessa joka rakastaa ryömiä omassa ankeudessaan ja heittäytyy sen armoille, ottaa siitä tekosyyn kaikkeen ja ahdistaa sillä paitsi itseään, myös kaikkia tärkeitä ihmistä ympärillään. Ihan kuin tahallani työntäisin ihmisiä pois luotani, ihan kuin en jotenkin ansaitsisi ketään heistä.

Asiat voisivat aina olla paremmin. Joka päivä löytää jotain, mitä haluaisi tai mikä tekisi onnelliseksi. Aina kun saavuttaa yhden unelman, toinen on jo valmiina jonossa. Niin se menee, ja niinhän sen kuuluukin mennä. Ilman unelmia ei olisi mitään mitä saavuttaa.

Todellista onnea on se, kun saan herätä arkiaamuna auringonvaloon silmäluomillani, minua rakastavan ihmisen halaukseen, juoda kahvia sängyssä ja tuntea itseni söpöksi ja ihanaksi.

Kaikki on hyvin. Olen ihan kunnossa.

Tämä blogi on ehkä näillä näkymin tullut tiensä päähän. Kuten tähänkin asti, jätän sen kuitenkin tänne. Kaikki tänne oksentamani(hehheh) paha olo on siis jatkossakin luettavissa. Jos ei muille, niin ainakin itselleni.

Ja ehkä palaan joskus kirjoittamaan jotain, jos tulee sellainen olo.

Kiitos kaikille ihanille, jotka olette lukeneet ja kannustaneet, etenkin pahimman bulimian aikana. Minä todella tarvitsin sitä.

- Ebba

EDIT// En ole kirjoittanut johonkin -what, kolmeen kuukauteen(??), mutta heti kun nk. sanon ääneen että lopetan blogin pitämisen päähäni iskee joku ihme paniikki ja turvattomuuden tunne. HOH HOH. Aika perustavanlaatuinen menetyksenpelko ja luopumisen tuska. Trust me, tämän tunteen tunnen.

Eli, ei mitään lopettamisia. Postauksia oletettavissa silti ehkä sen muutaman kuukauden välein. What can i say.